Uudistumisen taito -valmennushanke päättyi suurten kysymysten äärelle. Valmennettavat kokoontuivat viimeiseen lähipäivään Kuopion Muotoiluakatemian kattokruunun alle 26.10.2023. Päivän aiheet tempaisivat valmennettavat ajassa 100 vuotta eteenpäin. Päivän asiantuntijavieras, Aalto-yliopiston työelämäprofessori Lauri Järvilehto ravisteli puolestaan ajatuksia yhdessä ajattelusta ja tekoälystä. Lue lisää Hyvää Työtä-Akatemian blogista.
Päivän etävieraan, ex-teknologiayrittäjä, filosofian tohtori ja Aalto-yliopiston työelämäprofessori Lauri Järvilehdon luento sukelsi yhdessä ajattelun sekä tekoälyn mahdollisuuksiin muuttuvassa maailmassa. Järvilehto kutsuu tekoälyä ihmisen hermorakennetta jäljitteleväksi sananarvauskoneeksi, mutta myös mainioksi työkaveriksi. Järvilehto oli alkuun skeptinen tekoälyn suhteen, mutta ChatGPT-hype sai hänet toisiin ajatuksiin.
Kuinka tekoäly muuttaa ajattelua?
Työelämäprofessoria kiinnostaa erityisesti se, kuinka ajattelu voi muuttua tekoälyn ansiosta. Vaikka lähes puolet nykyisestä työstä voitaisiin jo korvata automaatiolla, Järvilehto on vakuuttunut, etteivät robotit vei meiltä töitä. Vaikka teknologia muuttaa palvelurakenteita, tekoäly ei korvaa ihmistä.
Tekoälystä tulee kumppani. Sen hyödyntämiseen tarvitaan muutoskyvykkyyttä, uteliaisuutta ja halua oppia uutta.
Järvilehto pitää tekoälyn tuloa nettiin verrattavana murroksena työelämässä. Väite, että tekoäly vain hakee ja kopio asioita netistä, on hänen mukaansa hölynpölyä. Hänelle tekoäly on laajojen tilastoyhteyksien laskukone, mikä jäljittelee aivojen hermorakennetta. Tekoäly purkaa miljardit sanat numerosarjoiksi ja yhdistelee niitä sen mukaan, mikä sana sopisi lauseeseen seuraavaksi. Hän kutsuu tekoälyä sananarvauskoneeksi, missä ei ole tietoa, eikä faktaa. Faktat kannattaa tarkistaa aina muualta.
Tekoäly voi parhaillaan olla mainio työkaveri
Tekoäly voi auttaa alkuun esimerkiksi ideoinnissa. Se ei mene lukkoon samaan tapaan kuin ihmismieli, kun pitäisi keksiä jotain uutta. Sitkeät jatkokysymykset tuovat parhaan tuloksen tekoälyn kanssa. Vaikka informaatioteknologian muutos on yhä nopeampaa, muutoksessa ei ole Järvilehden mukaan kyse 2020-, 2000-, eikä edes 1970-lukujen ilmiöistä vaan ilmiöistä satoja vuosia, jopa tuhat vuotta sitten.
”Teknologisten oivallusten leviäminen oli ennen vain hitaampaa. Oivallukset leviävät nyt silmänräpäyksessä ympäri maailmaa vaikka viestipalvelu X:ssä”, ja vauhti vain kiihtyy. Tekoälyyn liittyviä ratkaisuja syntyy jo satoja, ellei tuhansia joka kuukausi.”,
Maailma on Järvilehdon mukaan vasta alussa teknologian kehityksessä. Tekoäly on osa uudenlaista ajattelua, missä robotit eivät vie töitämme, vaan me pystymme tekemään niiden avulla mielekkäämpää työtä. ”Miksi ulkoistaisin itselleni mielekkään kirjoittamistyön tekoälylle? Voin sitä vastoin käyttää tekoälyä asioihin, mitä en osaa tai mitkä eivät kiinnosta. Näin voin keskittyä kirjoittamiseen vielä enemmän. Tekoäly tuo enemmän aikaa kiinnostaville asioille”, Järvilehto pohtii.
Mitä on yhdessä ajattelu?
Järvilehdon mukaan ajattelu ei ole vain yksityisasia. Ajattelu on sosiaalista, aivot ovat virranjakajia ja ajattelu tapahtuu vuorovaikutuksessa muiden kanssa. Kun opitaan vuorovaikutuksessa, tapahtuu aivoissa fysiologisia muutoksia.
Ajatusprosessit johtuvat aina jostain. Erään teorian mukaan ihmisellä ei yhtä vaan kaksi mieltä eli tiedostava mieli ja reflektiokyky. Tietoinen mieli pystyy käsittelemään vain kolmesta viiteen asiaa kerralla. Järvilehdon teettämissä harjoituksissa kuulijat saivat konkreettisen todisteen mielen rajallisuudesta.
Sirpaleinen tietotyö on stressaavaa ja työmuisti menee helposti tukkoon kaiken informaation kanssa. Näin ei käynyt ennen, kun kaikki oli selkeämpää. Saattoi riittää, että keräsi päivän mustikoita. Informaatioähkyssä elävää nykyihmistä voi verrata autonvaloissa moottoritiellä hädissään loikkivaan jänikseen, joka ei enää tiedä, mitä tekisi.
Sosiaaliset suhteet vaikuttavat suoraan aivojen fysiologiaan.
Siksi kannattaa luoda tietoisesti tilanteita, mitkä ruokkivat yhteistä ajattelua. Ja muistaa tekoäly, mikä voi voi parhaimmillaan toimia ajatuksen jatkeena ja laajentaa mieltä osaksi ympäristöä.
Luento kirvoitti vireän jälkikeskustelun työelämäprofessorin kanssa. Keskustelun aiheet liikkuivat työssä kuormittumisen syistä monilla työpaikoilla vallitsevan touhottamiskulttuurin vaaroihin. Lopputulema oli, että työ lisää hyvinvointia, ja ihmiset haluavat siksi tehdä sitä. Avain jaksamiseen on työn kokeminen mielekkääksi.
Lue lisää Järvilehdon Tekoälyn pikaoppaasta.
Entä jos tarkastelisimme asioita 100 vuoden perspektiivillä?
Sadan vuoden perspektiivin hahmottamisessa on tärkeä tiedostaa oman elämän, työn ja liiketoiminnan merkitys osana suurempaa kokonaisuutta, mutta tajuta myös oma rajallisuutensa sekä se, että jatkuva muutos on väistämätöntä. Joskus on pakko unohtaa arvonsa ja myöntää, että tuhoutuminen ja kuolema ovat välttämättömiä elämän kiertokulussa. Kaiken ei tarvitse olla pysyvää.
Iltapäivän harjoituksessa jokainen suuntasi taas ensin yksin ja sitten parin kanssa ajatukset 100 vuoden päähän. Pohdittavana oli muun muassa, kohtelisitko kehoasi jollakin toisella tavalla, jos tietäisit eläväsi vielä 100 vuotta? Entä miten sama ajatus vaikuttaisi ihmissuhteisiisi tai yrityksesi valintoihin?
Vaikealta tuntuva harjoitus herätti lopulta paljon ajatuksia ja keskustelua. Katseen siirtäminen kauas voi onnistuessaan auttaa näkemään aidosti tärkeät elämän ja liiketoiminnan osa-alueet ja asiat.
Seitsemännen ja viimeisen valmennuspäivän lopuksi kerättiin kirjallisesti ja keskustellen sekä nautittiin glögit ja piparit. Valmennuskokonaisuus huipentuu laajemmalle yleisölle avoimeen loppuseminaariin.
Teksti on kirjoitettu yhteistyössä Vuokko Viljakan kanssa. Lisää aiheesta Hyvää Työtä-Akatemian blogissa. Uudistumisen taito-valmennus saa rahoitusta Euroopan Unionin Euroopan sosiaalirahastolta ja Kuopion kaupungilta.